”Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen”, lauloi J. Karjalainen aikoinaan. Samanlainen on Krista Tikkanen, joka työskentelee NRC Groupin rata-asentajana ja menee minne työ ja juna kuljettavat.
Rata-asentaja Krista Tikkasen, 33, ja työkoneen kuljettaja Mikko Tammelan, 59, aamu on käynnistynyt seitsemältä Porin rautatieasemalta.
Kun aamukahvit on juotu, hurauttaa kaksikko pakulla runsaan kilometrin päähän Mikkolan ylikululle. Tikkanen sukeltaa auton tavaratilaan, nostaa lumipuhaltimen maahan ja alkaa houkutella konetta käyntiin. Kolmannella kiskaisulla pörröpuhaltimen moottori yskähtää lupaavasti.
Samaan aikaan Tammela on jo luudan varressa ja hakkaa sen terävällä päällä paakkuuntunutta lunta, joka tukkii maahan upotetun kiskoparin urat. Pian Tikkanenkin on laittanut tulpat korviinsa ja alkaa puhaltaa lunta kauemmaksi radalta.
Työ keskeytyy, kun puulastissa oleva tavarajuna kolistelee
kiskoja pitkin kohti UPM:n Seikun sahaa. Juuri tämän takia radalla työskennellään työparin kanssa. Toinen huomioi ohi ajavaa liikennettä, kun toinen käyttää äänekästä konetta.
Viidessä minuutissa kevyen liikenteen väylän ja ajoradan ylittävät kiskourat on puhdistettu ja työpari suuntaa takaisin asemalle.
Räntää vihmoo lähes vaakasuoraan. Tänään eivät työt lopu, sillä ratapihan 30 vaihdetta pitää kaivaa lumen alta ja rasvata.
Kesätöistä se alkoi
Oululainen Krista Tikkanen oli ensimmäistä kertaa ratatöissä heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen kesällä 2007. Kesätyö löytyi VR:llä työskennelleen isän ehdotuksesta.
– Ratatöissä kului myös seuraavat neljä kesää. Talvisin tein kaupan ja ravintola-alan töitä Helsingissä ja Lapissa.
Mikko Tammela aloitti VR:n asemamiehenä vuonna 1983. Sittemmin työnantajaksi vaihtui VR Rata ja myöhemmin VR Track.
Nykyisin sekä Tammelan että Tikkasen palkan maksaa NRC Group Finland Oy, jolle VR myi pari vuotta sitten radanrakentamisen ja kunnossapidon liiketoiminnot.
– Virka meni, mutta yskä jäi, tuumaa Mikko Tammela.
– Uran alussa olin valtion virkamies. Virka meni, mutta yskä jäi, tuumaa Tammela ja kaivaa tupakat taskusta.
Sekä Tikkanen että Tammela työskentelevät NRC:n radan-
rakennuksessa, mutta koska ratainfran ja alusrakenteiden rakentaminen on runsaan lumentulon ja maan routimisen takia katkolla, heidät on siirretty kunnossapidon töihin Poriin.
Tammela on itsekin porilainen, mutta Tikkanen on tullut Oulusta asti.
– Olen täällä lainassa kolme viikkoa. Sen jälkeen on kaksi viikkoa lomaa, ja sitten en tiedäkään, mistä itseni löydän, hän sanoo.
Kiintopiste Oulussa
Radanrakennus- ja kunnossapitotehtävät ovat työllistäneet Tikkasen vakituisesti viisi viime vuotta lukuun ottamatta joitain lyhyitä talvikauden lomautuksia.
Viime vuonna hän oli radantarkastustöissä Seinäjoella sekä rakentamassa uusia raiteita Tahkoluodon satamassa ja sitä ennen yhdeksän kuukautta raitiotietyömaalla Tampereella.
Vasta viime syksynä Tikkanen hankki itselleen kiintopisteen, oman vuokra-asunnon Oulusta.
– Sitä ennen majailin monta vuotta kimppakämpässä kavereiden kanssa. Ratatöiden aikana vaihtoehtona on joko työnantajan vuokraama asunto tai hotelli.
Alkuaikoina hän viihtyi hotellimajoituksessa, mutta pidemmän päälle kalustettu yksiö on osoittautunut paremmaksi vaihtoehdoksi.
– Viime vuonna asuin asuntoautossa huhtikuusta joulukuulle. Hyvin tarkeni!
Lisäksi Tikkasella on kokemusta asuntoautossa asumisesta.
– Hankin sellaisen viime vuonna. Liikuin autolla työmaalta toiselle ja asuinkin siinä huhtikuusta joulukuun puoliväliin. Hyvin tarkeni!
Viisi yötä putkeen
Poriin tulee arkisin vajaa kymmenen junavuoroa Tampereelta. Rauman radallakin henkilöliikenne loppui jo 1988, mutta
tavaraliikenne Porin, Harjavallan ja Rauman suunnalla on
vilkasta. Koivu- ja kuusikuormien lisäksi kiskoja pitkin kulkee kuparirikastetta Mäntyluodosta Harjavallan tehtaille ja valmiita kuparilevyjä sekä nikkelituotteita satamaan ja maailmanmarkkinoille.
– Kun tuiskuttaa lunta, ja kauko-ohjaamosta tulee hälytys, ettei vaihde käänny, on kiire harjaamaan vaihteita puhtaaksi. Junaliikenne ei saisi häiriintyä huonollakaan kelillä, sanoo Tammela.
Ratatyöntekijöiden normaali työaika on aamuseitsemästä puoli neljään iltapäivällä, mutta töitä tehdään junaliikenteen ja olosuhteiden ehdoilla.
– Radan perusparannus on helpompaa öisin, kun ei ole
matkustajaliikennettä. Talvikunnossapidossa tarkkaillaan
puolestaan säätä. Tammikuussa tein viisi yötä putkeen lumitöitä, kertoo Tikkanen.
Mikko Tammela toimii tarvittaessa myös päivystäjänä Porissa.
– Päivystysvuoro alkaa maanantaina ja jatkuu viikon.
Päivystäjä hälyttää lisävoimia lumitöihin vaikka keskellä
yötä, jos tarvis.
Ei sovi hienohelmoille
Krista Tikkanen on harvinaisuus ratatyömailla, sillä naisia on alalla vain kourallinen.
Työ on fyysisesti vaativaa ulkotyötä, eikä sovi hienohelmoille. Lisäksi reissutyö vaatii paljon tekijältä ja tämän läheisiltä.
Tikkanen on sinkku, mutta miettii toisinaan itsekin, mikä matkatöissä oikein viehättää, siis vaihtelun ja verottoman päivärahan lisäksi.
– Jo kevällä jännittää, missä päin Suomea kesä kuluu.
– Jo keväällä alkaa jännittää, missä päin tuleva kesä kuluu.
Kiertävä elämäntapa vaatii Tikkasen mukaan myös kykyä kestää yksinoloa sekä epävarmuutta.
– Vaikka minulla on tuttuja eri puolilla Suomea, on väliin aika yksin ajatuksineen. Jos taas yhtiö ei menesty kilpailussa ja jokin rakennus- tai perusparannushanke menee sivu suun, voi joutua lomautetuksi.
Mahdollisen talvilomautuksen varalle hänellä on varasuunnitelma.
– Jos NRC:ltä ei löydy kunnossapidon töitä ennen kesän rakennuskautta, voisin hyvin lähteä Lappiin sesonkitöihin, vaikka rinnetyöntekijäksi.
Ensi talvena Aasiaan
Yleensä Tikkanen paiskii töitä vapusta jouluun ja kerää samalla ylityötunteja työaikapankkiin. Tammi-helmikuussa hän lähtee reissaamaan Kaakkois-Aasiaan.
– Ensimmäisen kerran lähdin, kun pari kaveria pyysi mukaan reppu-
reissulle. Vuodesta 2008 lähtien olen kiertänyt muun muassa Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa ja Indonesiassa lähes joka talvi.
Tämä vuosi on poikkeus, sillä matka jää koronapandemian takia väliin.
– Ehkä ensi talvena, hän sanoo toiveikkaana.
Kun kolmen viikon työkomennus Porissa on ohi, Tikkanen matkustaa kotikonnuille Ouluun – junalla, milläpä muulla.